Sukkia, väriä ja lahja

Viime postauksen teema jatkuu. Tässä viestissä esitellään siis vanhoja projekteja, mutta onneksi myös muuta. Ensimmäisenä Pagoda-hattu:

Nimensä hattu on saanut langan, Shibui Sockin, värin mukaan. Ohje on nimeltään Festival Cable Hat. Mukava ohje, ja langan sävyä on ihana. Muistaakseni ne kerrokset, jolla palmikon kierrot tehtiin, oli vähän haastavat silmukkamäärän ja tiukkojen silmukoiden vuoksi. Lisää projetkista löytyy Räveltämöstä. Tämä valmistui siis joulukuussa 2012. Shibui Sockhan myydään 50g vyyhdeissä ja yhdestä vyyhdistä ei saa hattua, vaikka muistaakseni lyhensin pipoa hieman ohjeeseen verrattuna.

Joulukuussa 2012 valmistuivat myös nämä joulusukat:

Näissä on lankana Louhittaren Luolan Väinämöinen. Punainen jäi yli äidin lahjasukista (ei kuvattu....) ja on ajalta ennen värikarttaa. Harmaan sävy on hämy. Sukat ovat vähän-kuin-peilikuvat: toisesssa on punainen kärki ja kantapää ja harmaa resori, vasemmassa punainen resori ja harmaat kantapää ja kärki. Nämä ovat ekat sukat, jotka neuloin Jenniltä Villavyyhdistä ostamillani 1.5mm sukkapuikilla. Ne ovat avanneet tällaiselle löysän käsialan omaavalle aivan uuden maailman. Valmiiden ohjeiden ("luo 80s") mukaan neulotuista sukista ei enää tulee järkyttävän suuria. Olen joka saanut aikaan liian pienet sukat.

Tästä päästäänkin kätevästi seuraaviin sukkiin:

Niina neuloi näitä Tour de Sockissa kesällä ja niistä tuli hänelle liian kapeat. Minä sain ne!!! Ja ne istuvat täydellisesti. Malli on nimeltään walking through the maze gardens, mutta minä nimesin ne juhlasukiksi. Jotenkin en usko, että itse saisin aikaiseksi sukkia, joihin tulee kymmeniä helmiä. Kiitos Niina! Projekti löytyy täältä.

Ja vielä toinen kuva (somat ovat, vai mitä):

Mulla on ainakin kolme villapaitaa valmiina ja kuvaamatta (mm. folded aivan ihanasta hopeasäikeen langasta) ja aika paljon muutakin, mutta tässä kuva työalla olevan villapaidan palmikkomallitilkusta.

Neulon paitaa ylhäältä alaspäin käyttäen Tuulia (Louhittaren Luola) TTS-metodia. Keskelle eteen tulee tuo palmikkoristikko, ja sen kummallekin puolelle ensin nuo kuuden silmukan palmikot (kuvassa oikealla) ja niiden ulkopuolelle vielä nuo kahden oikean silmukan minipalmikot (vasemmalla). Aivan noin paljon nurjaa väleihin ei tule, mutta tästä tilkusta sain laskettua tiheyden.

Lanka on taivaallisen ihanan pehmeää merino-angerosekoitetta. Ei paras lankatyyppi, jos haluaisi oikein selkeästi erottuvat palmikot mutta so what? Järkevä ihminen olisi myös ehkä aloittanut TTS-metodin kokeilun vaikka sileällä neuleella, mutta tässä osoitteessa ei sellaisia asu.

Beessin vastaisku

Näiden kahden neuleen valmistumisen välillä on noin vuosi. Värimaailma on kuitenkin häkellyttävän samankaltainen. Enkä edes eirtyisemmin pidä beigestä/vaalean ruskeasta/millä-nimellä-nyt-haluat-kutsua.

Tämä yksinkertainen villapaita on neulottu Plucky Knitterin Primo Worsted -langasta. Sävy on Map Room. Kuvan nappasi työkaveri mandariinipalkkiota vastaan.

Malli on muokattu Hannah Fettigin ohjeesta Cap Sleeved Eyelet Top, joka on hänen Closely Knit -kirjassaan. Alkuperäisessä ohjeessa on eri lanka, lyhyet hihat ja enemmän pitsiä.

Lankaa kului noin 1100 m, neuletiheys oli 21 s ja 30 krs kymmenellä sentillä. Ravelryssä projekti löytyy täältä. Langassa on monta hyvää puolta: kaunis pinta, mallineule tulee hyvin esiin, mukavan tuntuinen neuloa ja pitää päällä, kauniit värit. Se on kuitenkin kallista ja siihen nähden nyppyyntyy aivan liian pian. Syynä lienee se, että langassa on 20 prosenttia kashmiria. Hyvin lämmin, myös.

Kun tätä seuraavaa, uudempaa neuletta vertaa ylläolevaan, huomaan, miten paljon väljyysvarat vaikuttavat siihen, miltä neule näyttää. Eli, ylläolevassa ei ole ollenkaan väljyysvaroja, siinä on jopa negatiivista väljyyttä (eli valmiin neuleen mitat ovat omia mittojani pienemmät).

Tässä Metsäpaidassa on väljyyttä, jotta alle mahtuu lisäkerroksia.Lopputulema on se, ettei minulla näytä olevan lainkaan vyötäröä. Sillä ei ole mitään väliä, koska tein neuleen nimenomaan metsäreissuja varten

Metsäneule on neulottu neulekoneelle työväenopiston kurssilla omalla ohjeella. Kirjoneulemalli on tyypillinen kotiseudulleni. Lähes samanlainen löytyy muun muassa Mary Oljen kirjasta Kirjokintaita, kuvat 47 ja 49. Metsäpaidan pohjalankana on Lang Yarnsin Jawoll Superwash ja kuviovärinä vironvilla Evilla 8/2 sävyssä A-76.

Paita on muuten hyvä, mutta hihojen yläosista tuli hieman naftit. Liian paksut hauislihakset, ilmiselvästi. Kaulus on suuri, jotta alle mahtuu poolopaita (ohutta merinovillaa, tietysti) ilman, että kuristuu.

Vironvilla on kivaa lankaa, mutta en tämän jälkeen aio neuloa sitä enää neulekoneella, ainakaan kirjoneuleena. Lanka on niin itseensä takertuvaa, ettei se kulje hyvin langanohjaimessa. (Sama ominaisuus tekee sen tietysti hyväksi, jos aikoo steekata eli leikata neulettaan). Hermot meinasi mennä. Läsnäolevien mukaan ehkä jopa menikin. Ainakin siinä kohtaa, kun huomasin touhottaneeni kolme hihaa.

Paita on lämmin ja ollut jo käytössä. Kuvassa oleva pipo äidin, tekijä on joku hänen tuttavansa tai työkeveri tai jomman kumman äiti. Tässä takakuvassa näkyy myös hyvin väljyys.Hiharesorit ovat vähän pitkät, mutta nekin voi kääriä kaksinkerroin ranteita lämmittämään.

En jostain syystä ole muistanut merkitä ylös lankamenekkiä. Ravelryssä malli löytyy täältä.

Olen näiden välillä ja jälkeen neulonut paljon värikkäämpiä neuleita. Niistä lisää, jahka jaksan taas puuhailla kameran ajastimen kanssa. Paraikaa puikoilla on ruskeat paraphernalia-sukat, oranssi palmikkoneule ja salainen testineule tuttavalle.

oho, hups

otsikko viittaa siihen, että on mennyt aika kauan edellisestä päivityksestä. mä olen kyllä neulonut vaikka mitä, mutta jotenkin niiden kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Mä olen vaan kuvannut muiden neuleita muille.

Maailmalla on joku kurpitsansyöntijuhla ja meillä huomenna pyhäinpäivä. Mä lupaan, että seuraavan postauksen kuvituksena on lankaa jossain muodossa, eikä kissa. Tai ainakin joku käsityö.