Hattu tonttuiluun

Joulunaikaan tulee tonttuolo. Sitähän pitää tietysti ilmentää myös ulkoisesti. Olen useampana vuonna kaivannut tonttuhattua, sellaista, missä oikeasti pysyisi pää lämpimänä, jos valkea joulu osuu Etelä-Suomeen.

Tyypillisesti havahdun tähän vasta siinä vaiheessa, kun pipo pitäisi olla valmis. Tänä vuonna yllätin itseni ja ennakoin.  Malli on Kate Daviesin Sixareen Kep, ja tietysti muokkasin sitä aika paljon. Suurin muutos on varmaan se, että neuloin koko hatun kirjoneuleena. Ja tietysti muutin värejä aika paljon :)

Lisätietoja kaipaavien kannattaa pistäytyä projektin ravelry-sivulla.Tuppiloreunuksesta taisi tulla liian löysä, kuin pelkäsin että siitä tulee liian tiukka. Puran sen ja neulon uudestaan, jonakin vuonna.

YYA-villapaita isälle

Lupasin jo huhtikuussa, että seuraavaksi postaan toivottavasti isän kirjoneulepaidasta. Ihan ei tuo lupaus ole pitänyt. Tässä se isän paita nyt kuitenkin on:

Kyseessä on ystävyys, yhteistyö ja avunanto -neule, koska isän puoliso värjäsi langat ja minä neuloin paidan. Kuvion päätimme yhdessä tekemieni mallitilkkujen perusteella. Tein paidan työväenopiston neulekonekurssilla, joten sain tähän apuja myös joko Johannalta tai Seija-Siskolta. Se, etten muista kummalta, kertoo siitä, miten kauan sitten paita valmistui. Ehkä se oli Seija-Sisko? Muistaakseni neule oli isän 63-vuotislahja. Se tarkoittaa, että paita valmistui 2011.

Paidan malli on otettu isällä olleesta, sopivan kokoisesta villapaidasta. Mittoja ei voinut ottaa, koska paita oli yllätys.

Merja värjäsi lankoja moneen otteeseen pitkin kesää erilaisilla kasveilla, sienillä ja jäkälillä. Ne piti saada riittämään ja siksi paidan etu- ja takapuoli ovat vähän erinäköiset. Hihoissa ja vartalossa on käytetty myös hieman teollisesti värjättyä tumman ruskeaa lankaa, koska resoreissa käytetty, kasvivärjätty lanka ei olisi riittänyt.

Tämä työn jälkeen päätin, etten enää koskaa neulo mitään sellaista neulekoneella, joka vaatii nelivärivaihtajan käyttöä. Jokainen väri on suurin piirtein erilaista pohjalankaa, ja ne luistivat neulekoneessa hyvin eri tavalla. Ärripureja lenteli, mutta lopputulos palkitsi.

punaiset juuret

Nostin ja pesin punajuuret ja laitoin kiehumaan. Äiti kuori, purkitti ja maustoi.

Shwook - kolmas kirjoneule putkeen

Työpaikan Suurin Pomo jäin eläkkeelle elokuun lopussa, ja neuloin hänelle tämän hatun. Malli on Hazel Tindallin Shwook. Nimi tullee siitä, että malli on suunniteltu tämän vuoden Shetland Wool Week -tapahtumaa varten.

Minä tietenkin vaihdoin langan ja värit ja neuloin muutenkin mitä sattuu. Eli, en tarkistanut tiheyttä (iiik!) ja luin ekan mallikerran väärin päin. No, se meni tasan silmukkamääriin, joten huomasin virheen vasta, kun sama mallikerta piti neuloa uudelleen.

Ei mitään käsitystä siitä, minkä verran lankaa kului. Pomon eläkebileet oli vikana työpäivänä perjantaina. Hattu poistui puikoilta torstaina, yöllä se pingottui puupään päällä ja perjantaiaamuna päättelin viimeiset langat. Tipalle meni.

Niin, ja loin ensin Tubular Cast On - menetelmällä resorin ruskealla. Kun pipo oli valmis, en pitänyt enää väristä, joten torstaina leikkasin resorin irti, poimin silmukat ja neuloin uuden resorin vihreällä. Ja lankahan siis on Ohut Pirkkalanka. Mun hattu löytyy räveltämöstä täältä.

Ruba'iyat Mittens - lisää kirjoneulelapasia

Kun joku into iskee, niin se iskee. Nämä kirjoneulelapaset valmistuivat helmikuussa. Malli on Ravelrystä löytyvä ilmaisohje Ruba'iyat Mittens. Suunnittelija on Heather Desserud ja ohje on englanniksi, mutta onnistuu huonollakin englannilla, kun vaan osaa lukea kirjoneulekaaviota.

Tosin, itse tein virheen ja toisessa lapasessa on pääväri ja kuvioväri väärin päin ranteessa.... Lisäsin lapaiin latvialaista palmikkoa, vai-mitä-se-nyt-on-suomeksi. Latvian braid englanniksi siis. Palmikko "osoittaa" oikeassa lapasessa vasemmalle ja päinvastoin.

Kirjoneulekohdat on neulottu 2 mm puikolla ja yksiväriset 1,5 mm.

Ohje on kirjoitettu sport-paksuiselle langalla (Knitpick telemark n 184 m = 100 g). Minulla on pohjavärinä Louhittaren Louhitar ja se on myös periaatteessa sport-paksuinen. metrimäärässä mitattuna Louhitar on jopa ohuempi ( 244m = 100 g), mutta se on tosi tömäkkää lankaa. Tällä tarkoitan, että Louhtar on tiiviin oloista lankaa, ja se toimii siksi speksejään paksumman langan tavoin. Vaikka neuloin lapaset hampaat irvessä tiukkaan, niin ne ovat hieman reilut. Näihin voisi neuloa vuorin, mutta ne ovat nyt kaverilla lainassa, olleet viime kevättalvesta.

Valitettavasti pohjavärin ihanan sähäkkä kellanvihreä ei toistu valokuvissa hyvin. Oikeimmin se toistuu alla olevassa kuvassa. Punainen on jotain punaista ohutta ( luokka 400m = 100g) lankaa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun neulon kirjoneuletta eri paksuisilla langoilla. Toistaiseksi se on onnistunut hyvin.

Ihana helle! - ja kirjoneulelapaset

Kerrankin kesäloma, jonka aikana minua ei palellut! Lomani alkoi samana päivänä, kuin helteet. Ihanaa. Tästä päästäänkin luontevasti tämän kirjoituksen aiheeseen eli kirjoneulelapasiin.

Suomessa on kesäkuussa julkaistu uusi hieno kirja: Sukupolvien silmukat. Sen tekijäremmi (Pia Ketola, Eija Bukowski, Leena Kokko, Anne Bäcklund ja  Sari Suuronen ) sekä julkaisija (Maahenki) tarttuivat isoon haasteeseen ja päivitti vanhoja karjalaisia sukka- ja lapasmalleja nykyneulojille ja -langoille. Aivan loistava teoa, jossa on paitsi yli 40 ohjetta, myös kasapäin kiinnostavaa historiaa.

Ravelrylinkki, linkki julkaisijan sivulle.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, mutta aivan puolueeton en ole. Ensinnäkin olen itse karjalaisesta kulttuurista kotoisin ja toiseksi, testineuloin kirjaa varten yhden lapasohjeen. Mitä tarkoittaa testineulominen? Ohjeen oikolukua. Sain Eija Bukoswskilta lapasten ohjeen ja lankaa (jota en käyttänyt) ja neuloin lapaset. Matkan varrella annoin palautetta siitä, onko ohjeessa virheitä, puuttuuko jotain oleellista tietoa, jonko siinä jotain turhaa, eteneekö ohje loogisesti tai voisiko jonkin asia ilmaista selkeämmin. Neuloin ensin yhden lapasen ja toisen lapasen ""korjatulla" ohjeella.

Koeneulomani malli ei ole kirjan helpoimpia, koska kuvioväriä pitää välillä kuljettaa työn taustalla aika monen silmukan verran.Kirjassa sanotaan, että koko on naisen, pieni. Se pitää paikkaansa. Jos neulot lapaset, sovita erityisesti peukaloa, jottei siitä tule liian lyhyt. Jos kirjassa on  joku huono puoli on se juuri tämä: koko on ilmastu naisen, miehen, naisen pieni jne. Varsinkin jenkkiohjeita neuloneet ovat tottuneet hyvin tarkkoihin ohjeisiin. Tässä kirjassa mennään suomalaisella ohjeenkirjoitusperinteen ilmaisuin, joka on ainakin minulle aivan riittävä. Mitat voi laskea tiheyden ja silmukkamäärän perusteella.


Näissä lapasissa on hyvin yksityiskohtainen kuvio. Se erottuu parhaiten, kun muistaa kuljettaa kuvioväriä aina päävärin alta. Näin kuviovärillä nuelotusta silmukasta tulee pidempija se ikäänkuin nousee esiin ja kuvio erottuu hyvin.

Kirjassa on Eijan neulomat lapaset, tässä minun versioni. Pohjaväri on Louhittaren luolan Väinämöistä, mutta ajalta ennen värikarttoja. Se muistuttaa eniten sävyä 'Valaan laulu'. Kuvioväri on The Woollen Rabbit Harmony Sock - lankaa sävyssä 'New England Red'.  Lapaset löytyvät Ravelrystä täältä.

Seaweed gone bad

Tässä maaliskuussa valmistuneet perussukat, Lanitium ex Machinan sukkalangasta. Aivan ihana väri, annoin tälle projektille nimen huonoksi mennyt levä. mmmm, herkullista. Luonnossa väri on tummempi, mutta vaalensin kuvaa, jotta siitä saa jotain selvää. Tämä Basic Sock -lanka on hyvä sukkalanka, tuntuu kestävältä.

Plutasin nämä sukat työmatkalla tällä viikolla ruovikossa. Kontio painui hetteikössä polveen asti mutaan. Sukat reppuun muovipussiin ja paljas jalka saappaaseen. Onneksi ei ollut aivan niin kylmä, että varpaat olisivat jäätyneet.brrr.

Kuulin eilen, että taloyhtiön julkisivuremontti, jonka piti loppua jouluksi, jatkuu tammi-helmikuulle 2015. Koska remppa alkoi vasta toukokuussa, ja jo nyt ollaan näin myöhässä, niin missä tilassa ollaan vuodenvaihteessa, kysyn vaan. Side note: töissäkin on remppa meneillään.

Talvisia kuvia huhtikuussa

Tein sisarelle pipon joululahjaksi. Siskon päässä sain pipon kuvattua helmikuussa, ja nyt jo blogiin. Sisaren mies juhli 40. syntymäpäiväänsä jo perinteeksi muodostuneella tavalla eli pilkkikisoilla. Kuten hyvin tiedetään, pilkkisäätä on kahdenlaista: -30 astetta pakkasta ja kova tuuli, tai sitten tämä meille osunut: räntää niin maan perkeleesti.

 Pipon malli on Norwegian Star Earflap Hat. Muokkasin sitä jonkin verran.

Tein tilapäisen virkkausaloituksen,aloitin kirjoneuleen monta kerrosta aiemmin kuin ohjeessa ja lisäsin pienet kirjoneulekuviot tähtikuvion molemmin puolin. Kun yläosa oli valmis, poimin silmukat tilapäisesta aloituksesta ja neuloin alaspäin aina oikeaa -neuletta tasona. Neuloin korvaläpät sileää kaksinkertaista neuletta (tilapäisestä aloituksesta alkaen) , jotta ne olisivat lämpimät ja tuulenpitävät.

Kun aina oikeaa reunusta oli kuusi kerrosta, päättelin sen ja jatkoin korvaläppia sukkapuikoilla, ensin toisen, sitten toisen (tietty). Kavensin läpät kolmeen silmukkaan, ja jatkoin tuppilonauhaa eli i-cordia sen verran, että ne saa solmittua leuan alle.

Lopuksi poimin nurjalla aina oikein -reunuksen yläosasta silmukat ja neuloin vuorin dropsin alpakasta. tupsun kiinnitin viimeisenä molempien kerrosten läpi, jotta vuori pysyy paikallaan.

Sisaren mukaan hattu on ollut lämmin. Harmaa lanka on cascade 220 ja valkoinen jotain varastosta löytynyttä villaa. Projekti löytyy myös Räveltämöstä: täältä.

 Kukaan ei saanut näissä kisoissa yhtään kalaa. Seuraavaan kuvaan liittyy vinkki aloitteleville pilkkijöille.

Näin lähellä rantaa meri on jäätynyt pohjaan saakka, eikä (realistisia) toiveita saaliista ole. Näiden kahden sinnikkyys oli kyllä ihailtavaa.

Seuraavaksi postaan toivottavasti isän kirjoneulepaidasta, joka on ollut valmiina vasta muutaman vuoden. Siitä sain otettua kuvat pari viikkoa sitten. Tää vauhti huumaa pään.

Keväänmerkkejä

maaliskuun viimeiseltä viikonlopulta:

Sireenissä on pulleat vihreät silmut

 

 Kuusama on lähtenyt kasvuun

 

lumikellot kukkivat

Ulla-kalenteri 2014

Verkkoneuleyhdistys Ulla täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta ja juhlisti sitä jo joulukuussa lähettämällä kalenterin jäsenilleen. Jokaiselle vuoden 2014 kuukaudelle on upouusi ohje, joista syyskuun on minun Miep-tyynynpäälliseni.

Äidin naapurit saattoivat  hieman ihmetellä, miksi minä loikin pelloilla kameran ja tyynyn kanssa.

Miep on saanut innoituksensa sänkipelloista, tummasta maasta ja syksyn viileän kirkkaasta, sinisestä taivaasta. Neuloin tyynyn ohuesta pirkkalangasta kolmesta syystä. Siinä on iso värikartta, se on hyvä lanka ja hyvin saatavilla. Langan voi toki korvata haluamallaan ohuella (n 350-400m/100g) langalla.

Tyynyssä on alareunassa vetoketju ja se on nelottu pyörönä alhaalta ylöspäin. Yläreunan voi joko silmukoida tai neuloa kiinni. Pellon ja taivaan välissä on kaksi kerrosta kirjoneuletta. Sen voi jättää pois, jos se tuntuu vaikealta. Se on kyllä myös helpoin mahdollinen tapa tutustua kirjoneuleeseen. Kalenterin muita hienoja malleja voi ihailla vaikkapa Ravelryssä.

Tallinnan tuliaisia

Vietin itsenäisyyspäivää tänä vuonna Tallinnassa mukavassa seurassa. Matkaan lähti 12 innokasta neulojaa, ja tietojeni mukaan kaikki saatiin myös takaisin koto-Suomeen. Oli hauska yhdistää Ravelty-nimiä ja kasvoja yhteen.

Ensimmäinen pistäytymispaikka oli Karnaluks, sieltä piti ostaa lankaa siskon joululahjapipoon. Oli yllättävän vaikeaa löytää vaaleanharmaata worsted-paksuista ohjeeseen sopivaa lankaa, mutta sitkeä työ palkittiin. Ostin myös lankaa kevään koneneulontakurssia varten, tylsästi ohutta mustaa merinoa. Mutta koska ainoassa mustassa villatakissa on kyynärpäässä reikä ja hihansuut rispaantuneet, niin sen tilalle pitää tehdä uusi.

Karmaluksia vastapäätä olevasta Lõng ja Löngast -kaupasta ostin 250g tumman harmaa ohutta ihanuutta. 50% baby alpakkaa ja 50% baby merinoa, 700m/100g, kuka sitä nyt voisi vastustaa? Kyseinen putiikki sijaitsee lähes vastapäätä karnaluksia, myy mm. Noroa kartiolta ja ohutta shetlandin villaa. Viehättävässä putiikissa kannattaa pistäytyä.

Tallinnan joulutorilla tuntuu olevan joka vuosi samat kauppiaat. Glögi oli onneksi vahvaa ja maukasta. Ostin kolme lasipalloa ikkunaa koristamaan (yläkuvassa keskellä). Tuikkupallon on Muurlan. Viilukoristeet ovat Showroom Finlandin, ne olen hankkinut jo monta vuotta sitten, mutta niitä saa vielä. Lasiset tähdet olen ostanut joltain joulumarkkinoilta Suomesta pari vuotta sitten.

Mestarien pihalla on liki pakko käydä aina Tallinnassa vieraillessa. Nyt löysin keramiikkapuodista tämän mukin; se suorastaan huusi hyllyllä mun nimeä.

 Taustalla näkyy tämän vuoden jouluasetelma. Rakastan hyasinttien tuoksua.

Tämän tossu-ja-liivi -setin olen neulonut ystävän lapselle. Pelkäsin, että vauva kasvaa liivistä ohi ennen kuin ehdimme Hannan kanssa nähdä, mutta onneksi ei. 

Tossujen ohje on nykyään maksullinen, mutta liivin ohje löytyy englanniksi täältä. Lanka on Riihivillan krappivärjättyä Aarnia. Täältä löytyy tossut räveltämössä, ja liivi täältä. Tossuohje on kiva, olen neulonut sitä ennenkin. Sen ainoa ongelma on, että pääteltäviä langanpäivä on aika paljon. Liiviohje on helppo, nopea ja lopputulema aika söpö. Tässä toteutuksessa liikutaan mun henkilökohtaisen söpöysskaalan ylärajoilla, sydämen muotoiset napit ja kaikki....

Lankahan saattaa maailmasta loppua

Pari viikkoa sitten oli Tampereen käsityömessut.Olin siellä ystävän kanssa perinteisesti "mummobussilla". Bussiyhtiö siis järjesti kyydin pikavuoropysäkiltä Pirkkahallin eteen ja takaisin. Perillä oli neljä tuntia tehokasta shoppailuaikaa. Siinä ajassa saa rahaa tuhlattua, voin kertoa. Mukaan tarttui lankaa Titityyn, Hopeasäikeen ja Villavyyhdin tarjonnasta. Ostin myös poronsarvinapit, mutta ei niistä sen enempää - eikä itseasiassa kovin monesta muustakaan, koska osasta langoista pitäisi vielä saada tikutettua lahjoja jouluksi 2013. Äidin villapaitaan ei lankoja löytynyt, sen kanssa voi tulla kiire....

Tässä sen sijaan itsekäs heräteostos:

Viisi vyyhtiä Lanitium ex Machinen perussukkalankaa. Nämä lähti mukaan Villavyyhdistä. Oranssi sävy on nimeltään Single Malt ja monivärinen John Dee aka Doctor Destiny. Niistä tulee kaksivärinen Ursula Cardigan, vaikka kolmisäikeinen lanka olisikin kirjoneuleeseen kaksisäikeistä parempi. Silmukat asettuu kauniimmin, minulle on kerrottu. Ursulaan menee ohjeen mukaan julmetusti lankaa, pohjaväriä himpun enemmän kuin ostin. Katsotaan, katsotaan. Mutta tämän saa aloittaa vasta joulun jälkeen!

Kuten näkyy, väriterapia jatkuu.

Sukkia, väriä ja lahja

Viime postauksen teema jatkuu. Tässä viestissä esitellään siis vanhoja projekteja, mutta onneksi myös muuta. Ensimmäisenä Pagoda-hattu:

Nimensä hattu on saanut langan, Shibui Sockin, värin mukaan. Ohje on nimeltään Festival Cable Hat. Mukava ohje, ja langan sävyä on ihana. Muistaakseni ne kerrokset, jolla palmikon kierrot tehtiin, oli vähän haastavat silmukkamäärän ja tiukkojen silmukoiden vuoksi. Lisää projetkista löytyy Räveltämöstä. Tämä valmistui siis joulukuussa 2012. Shibui Sockhan myydään 50g vyyhdeissä ja yhdestä vyyhdistä ei saa hattua, vaikka muistaakseni lyhensin pipoa hieman ohjeeseen verrattuna.

Joulukuussa 2012 valmistuivat myös nämä joulusukat:

Näissä on lankana Louhittaren Luolan Väinämöinen. Punainen jäi yli äidin lahjasukista (ei kuvattu....) ja on ajalta ennen värikarttaa. Harmaan sävy on hämy. Sukat ovat vähän-kuin-peilikuvat: toisesssa on punainen kärki ja kantapää ja harmaa resori, vasemmassa punainen resori ja harmaat kantapää ja kärki. Nämä ovat ekat sukat, jotka neuloin Jenniltä Villavyyhdistä ostamillani 1.5mm sukkapuikilla. Ne ovat avanneet tällaiselle löysän käsialan omaavalle aivan uuden maailman. Valmiiden ohjeiden ("luo 80s") mukaan neulotuista sukista ei enää tulee järkyttävän suuria. Olen joka saanut aikaan liian pienet sukat.

Tästä päästäänkin kätevästi seuraaviin sukkiin:

Niina neuloi näitä Tour de Sockissa kesällä ja niistä tuli hänelle liian kapeat. Minä sain ne!!! Ja ne istuvat täydellisesti. Malli on nimeltään walking through the maze gardens, mutta minä nimesin ne juhlasukiksi. Jotenkin en usko, että itse saisin aikaiseksi sukkia, joihin tulee kymmeniä helmiä. Kiitos Niina! Projekti löytyy täältä.

Ja vielä toinen kuva (somat ovat, vai mitä):

Mulla on ainakin kolme villapaitaa valmiina ja kuvaamatta (mm. folded aivan ihanasta hopeasäikeen langasta) ja aika paljon muutakin, mutta tässä kuva työalla olevan villapaidan palmikkomallitilkusta.

Neulon paitaa ylhäältä alaspäin käyttäen Tuulia (Louhittaren Luola) TTS-metodia. Keskelle eteen tulee tuo palmikkoristikko, ja sen kummallekin puolelle ensin nuo kuuden silmukan palmikot (kuvassa oikealla) ja niiden ulkopuolelle vielä nuo kahden oikean silmukan minipalmikot (vasemmalla). Aivan noin paljon nurjaa väleihin ei tule, mutta tästä tilkusta sain laskettua tiheyden.

Lanka on taivaallisen ihanan pehmeää merino-angerosekoitetta. Ei paras lankatyyppi, jos haluaisi oikein selkeästi erottuvat palmikot mutta so what? Järkevä ihminen olisi myös ehkä aloittanut TTS-metodin kokeilun vaikka sileällä neuleella, mutta tässä osoitteessa ei sellaisia asu.

Beessin vastaisku

Näiden kahden neuleen valmistumisen välillä on noin vuosi. Värimaailma on kuitenkin häkellyttävän samankaltainen. Enkä edes eirtyisemmin pidä beigestä/vaalean ruskeasta/millä-nimellä-nyt-haluat-kutsua.

Tämä yksinkertainen villapaita on neulottu Plucky Knitterin Primo Worsted -langasta. Sävy on Map Room. Kuvan nappasi työkaveri mandariinipalkkiota vastaan.

Malli on muokattu Hannah Fettigin ohjeesta Cap Sleeved Eyelet Top, joka on hänen Closely Knit -kirjassaan. Alkuperäisessä ohjeessa on eri lanka, lyhyet hihat ja enemmän pitsiä.

Lankaa kului noin 1100 m, neuletiheys oli 21 s ja 30 krs kymmenellä sentillä. Ravelryssä projekti löytyy täältä. Langassa on monta hyvää puolta: kaunis pinta, mallineule tulee hyvin esiin, mukavan tuntuinen neuloa ja pitää päällä, kauniit värit. Se on kuitenkin kallista ja siihen nähden nyppyyntyy aivan liian pian. Syynä lienee se, että langassa on 20 prosenttia kashmiria. Hyvin lämmin, myös.

Kun tätä seuraavaa, uudempaa neuletta vertaa ylläolevaan, huomaan, miten paljon väljyysvarat vaikuttavat siihen, miltä neule näyttää. Eli, ylläolevassa ei ole ollenkaan väljyysvaroja, siinä on jopa negatiivista väljyyttä (eli valmiin neuleen mitat ovat omia mittojani pienemmät).

Tässä Metsäpaidassa on väljyyttä, jotta alle mahtuu lisäkerroksia.Lopputulema on se, ettei minulla näytä olevan lainkaan vyötäröä. Sillä ei ole mitään väliä, koska tein neuleen nimenomaan metsäreissuja varten

Metsäneule on neulottu neulekoneelle työväenopiston kurssilla omalla ohjeella. Kirjoneulemalli on tyypillinen kotiseudulleni. Lähes samanlainen löytyy muun muassa Mary Oljen kirjasta Kirjokintaita, kuvat 47 ja 49. Metsäpaidan pohjalankana on Lang Yarnsin Jawoll Superwash ja kuviovärinä vironvilla Evilla 8/2 sävyssä A-76.

Paita on muuten hyvä, mutta hihojen yläosista tuli hieman naftit. Liian paksut hauislihakset, ilmiselvästi. Kaulus on suuri, jotta alle mahtuu poolopaita (ohutta merinovillaa, tietysti) ilman, että kuristuu.

Vironvilla on kivaa lankaa, mutta en tämän jälkeen aio neuloa sitä enää neulekoneella, ainakaan kirjoneuleena. Lanka on niin itseensä takertuvaa, ettei se kulje hyvin langanohjaimessa. (Sama ominaisuus tekee sen tietysti hyväksi, jos aikoo steekata eli leikata neulettaan). Hermot meinasi mennä. Läsnäolevien mukaan ehkä jopa menikin. Ainakin siinä kohtaa, kun huomasin touhottaneeni kolme hihaa.

Paita on lämmin ja ollut jo käytössä. Kuvassa oleva pipo äidin, tekijä on joku hänen tuttavansa tai työkeveri tai jomman kumman äiti. Tässä takakuvassa näkyy myös hyvin väljyys.Hiharesorit ovat vähän pitkät, mutta nekin voi kääriä kaksinkerroin ranteita lämmittämään.

En jostain syystä ole muistanut merkitä ylös lankamenekkiä. Ravelryssä malli löytyy täältä.

Olen näiden välillä ja jälkeen neulonut paljon värikkäämpiä neuleita. Niistä lisää, jahka jaksan taas puuhailla kameran ajastimen kanssa. Paraikaa puikoilla on ruskeat paraphernalia-sukat, oranssi palmikkoneule ja salainen testineule tuttavalle.

oho, hups

otsikko viittaa siihen, että on mennyt aika kauan edellisestä päivityksestä. mä olen kyllä neulonut vaikka mitä, mutta jotenkin niiden kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Mä olen vaan kuvannut muiden neuleita muille.

Maailmalla on joku kurpitsansyöntijuhla ja meillä huomenna pyhäinpäivä. Mä lupaan, että seuraavan postauksen kuvituksena on lankaa jossain muodossa, eikä kissa. Tai ainakin joku käsityö.

yhdistä lanka ja malli

Tämä on aivan ihanaa lankaa, Lanitium ex Machinan kimallesukkalankaa sävyssä tapas. Sopivan mallin löytäminen sille on kuitenkin ollut haastavaa. Ekassa mallissa langan sävyvaihtelu peitti pitsikuvion, toisista oli tulossa liian pienet. Tämä kolmas malli näyttää toistaiseksi hyvältä.

oman elämänsä kulho

9/2005

4/2006

7/2010

Kesäksi bikinikuntoon eli Pikku-Hukka on laihdutuskuurilla.Nykytila on hieman tuota viimeistä kuvaa pulleampi. Kuten sisareni sanoisi, PH on hieman happamana.

Kevättä kohti, vaikka väkisin

Olen suuri harmaan ja ruskean ystävä, mutta keväällä iskee into saada elämään väriä. Tavoite on helpointa saavuttaa neuloen. Aloitin nämä käsivarrenlämmittimet pääsiäisenä ja ne valmistuivat tässä huhtikuun alkupäivinä.

 Malli on Veronik Averyn kirjasta Knitting 24/7, jonka lainasin kirjastosta. Se on nimeltään 1965 Arm Warmers. Mukava ohje, josta tosin muutin langan paksuuden, neulontatiheyden ja pituuden. Käytin Plucky Knitterin Primo Fingering lankaa, sävy on Cider Mill. Lankaa kului vajaa 60 grammaa. Ihana lanka, aivan ihana. Mutta langan pesu oli ilmeisesti jäänyt vajaaksi, koska ikinä koskaan ei mikään lanka ole värjännyt sormia neuloessa niin paljon kuin tämä.

Ohjeen mukaan "vartta" piti neuloa 8 tuumaa eli 20 senttiä ennen kämmenen pitsikuvioiden aloitusta. Se tuntui pitkältä. Neuloin 15 senttiä, ja pituutta on ihan riittävästi. Heti käyttöön! Nyt vaan tarvii hankkia paitoja, joissa on 3/4-hihat. Tässä mallissa oli minulle ihan uusi helmineulmalli, ikään kuin yhden- ja kahdenkerroksen helmineuleen välimuoto.

Olen myös ostanut lankaa :) Ostin taannoin Etsystä Tuulian (Louhittaren luola) ja Pirren (Hopeasäie) vuodenaikateemaisen lanka- ja ohjepaketin, ja unohdin sen tyystin. Ihmettelin, kun postiljooni toi pakettikortin, mitään ei pitäisi olla tulossa. Nämä ihanuudet sävyssä marraskuu siellä kuitenkin oli.

 

Ylläolevaan Tuulian värjäämään Väinämöiseen tuli Pirren hieno sukkaohje.

 

Tähän Hopeasäikeen Gold-lankaan taas tuli Tuulian suunnittelema pitsikauluri.

Tuo tummenpi harmaa on enemmän mua, mutta molemmat sävyt ovat todella kauniita. Vaalea siniharmaa taas sopisi vallan mainiosti pikkusiskolle. Eli, sukat mulle, kauluri siskolle!

kevät?!

kevät voisi jo tulla, mulla on uusi keväthattukin. Tämä on monella tapaa uusi aluevaltaus: luonnonvalkoista pitsiä. Malli on Melissa LaBarren skinner hat. Ruma nimi, mutta kiva malli. Myös helppo ja mukava neuloa. Alkuperäisessä ohjeessa on kolme pitsimallikerran toistoa, mä tein vain kaksi, koska en halunnut niin lörppää pipoa. Tää lörpöttää vain vähän. Yksi mallikerta on siis hieman vajaa kaksi lehtikerrosta korkea. Lisäksi muokkasin kavennuksia enemmän oman mielen mukaisiksi.

Tää malli on niin joutuisa tehdä, että tein myös ärhäkän pinkin version kissanhoitajalle.

Lankana tässä valkoisessa versiossa on Handmaiden Fine Yarn Casbah Sock. Aivan ihanan pehmeä. Itse en tästä langasta raatsisi sukkia tehdä. Pipolanka oli jämä aiemmin neulomastani huivista.

Tämän ja edellisen postauksen väliin on mahtunut mm. neuleretriitti päivölässä ja talviloma. Retriitissä oli jälleen kerran mukavaa. Hieno tapahtuma! Myin retriitissä vanhoja lankoja pois, jotta saatoin ostaa uusia tilalle. Mukaan tarttui muun muassa nämä Hopeasäikeen sukkalangat, josta aioni neuloa itselleni Folded-paidan. Alunperin tähän malliin tarkoittamani langat ovat jo muotoutumassa villatakiksi kera kissanappien.

BFF sukat ovat valmistuneet, ja olen aloittanut äidille sukat Lanitium ex Machinan kimallesukkalangasta. Suloisen pallon pyöritteli Ritvis ♥.