Shwook - kolmas kirjoneule putkeen

Työpaikan Suurin Pomo jäin eläkkeelle elokuun lopussa, ja neuloin hänelle tämän hatun. Malli on Hazel Tindallin Shwook. Nimi tullee siitä, että malli on suunniteltu tämän vuoden Shetland Wool Week -tapahtumaa varten.

Minä tietenkin vaihdoin langan ja värit ja neuloin muutenkin mitä sattuu. Eli, en tarkistanut tiheyttä (iiik!) ja luin ekan mallikerran väärin päin. No, se meni tasan silmukkamääriin, joten huomasin virheen vasta, kun sama mallikerta piti neuloa uudelleen.

Ei mitään käsitystä siitä, minkä verran lankaa kului. Pomon eläkebileet oli vikana työpäivänä perjantaina. Hattu poistui puikoilta torstaina, yöllä se pingottui puupään päällä ja perjantaiaamuna päättelin viimeiset langat. Tipalle meni.

Niin, ja loin ensin Tubular Cast On - menetelmällä resorin ruskealla. Kun pipo oli valmis, en pitänyt enää väristä, joten torstaina leikkasin resorin irti, poimin silmukat ja neuloin uuden resorin vihreällä. Ja lankahan siis on Ohut Pirkkalanka. Mun hattu löytyy räveltämöstä täältä.

Ruba'iyat Mittens - lisää kirjoneulelapasia

Kun joku into iskee, niin se iskee. Nämä kirjoneulelapaset valmistuivat helmikuussa. Malli on Ravelrystä löytyvä ilmaisohje Ruba'iyat Mittens. Suunnittelija on Heather Desserud ja ohje on englanniksi, mutta onnistuu huonollakin englannilla, kun vaan osaa lukea kirjoneulekaaviota.

Tosin, itse tein virheen ja toisessa lapasessa on pääväri ja kuvioväri väärin päin ranteessa.... Lisäsin lapaiin latvialaista palmikkoa, vai-mitä-se-nyt-on-suomeksi. Latvian braid englanniksi siis. Palmikko "osoittaa" oikeassa lapasessa vasemmalle ja päinvastoin.

Kirjoneulekohdat on neulottu 2 mm puikolla ja yksiväriset 1,5 mm.

Ohje on kirjoitettu sport-paksuiselle langalla (Knitpick telemark n 184 m = 100 g). Minulla on pohjavärinä Louhittaren Louhitar ja se on myös periaatteessa sport-paksuinen. metrimäärässä mitattuna Louhitar on jopa ohuempi ( 244m = 100 g), mutta se on tosi tömäkkää lankaa. Tällä tarkoitan, että Louhtar on tiiviin oloista lankaa, ja se toimii siksi speksejään paksumman langan tavoin. Vaikka neuloin lapaset hampaat irvessä tiukkaan, niin ne ovat hieman reilut. Näihin voisi neuloa vuorin, mutta ne ovat nyt kaverilla lainassa, olleet viime kevättalvesta.

Valitettavasti pohjavärin ihanan sähäkkä kellanvihreä ei toistu valokuvissa hyvin. Oikeimmin se toistuu alla olevassa kuvassa. Punainen on jotain punaista ohutta ( luokka 400m = 100g) lankaa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun neulon kirjoneuletta eri paksuisilla langoilla. Toistaiseksi se on onnistunut hyvin.

Ihana helle! - ja kirjoneulelapaset

Kerrankin kesäloma, jonka aikana minua ei palellut! Lomani alkoi samana päivänä, kuin helteet. Ihanaa. Tästä päästäänkin luontevasti tämän kirjoituksen aiheeseen eli kirjoneulelapasiin.

Suomessa on kesäkuussa julkaistu uusi hieno kirja: Sukupolvien silmukat. Sen tekijäremmi (Pia Ketola, Eija Bukowski, Leena Kokko, Anne Bäcklund ja  Sari Suuronen ) sekä julkaisija (Maahenki) tarttuivat isoon haasteeseen ja päivitti vanhoja karjalaisia sukka- ja lapasmalleja nykyneulojille ja -langoille. Aivan loistava teoa, jossa on paitsi yli 40 ohjetta, myös kasapäin kiinnostavaa historiaa.

Ravelrylinkki, linkki julkaisijan sivulle.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, mutta aivan puolueeton en ole. Ensinnäkin olen itse karjalaisesta kulttuurista kotoisin ja toiseksi, testineuloin kirjaa varten yhden lapasohjeen. Mitä tarkoittaa testineulominen? Ohjeen oikolukua. Sain Eija Bukoswskilta lapasten ohjeen ja lankaa (jota en käyttänyt) ja neuloin lapaset. Matkan varrella annoin palautetta siitä, onko ohjeessa virheitä, puuttuuko jotain oleellista tietoa, jonko siinä jotain turhaa, eteneekö ohje loogisesti tai voisiko jonkin asia ilmaista selkeämmin. Neuloin ensin yhden lapasen ja toisen lapasen ""korjatulla" ohjeella.

Koeneulomani malli ei ole kirjan helpoimpia, koska kuvioväriä pitää välillä kuljettaa työn taustalla aika monen silmukan verran.Kirjassa sanotaan, että koko on naisen, pieni. Se pitää paikkaansa. Jos neulot lapaset, sovita erityisesti peukaloa, jottei siitä tule liian lyhyt. Jos kirjassa on  joku huono puoli on se juuri tämä: koko on ilmastu naisen, miehen, naisen pieni jne. Varsinkin jenkkiohjeita neuloneet ovat tottuneet hyvin tarkkoihin ohjeisiin. Tässä kirjassa mennään suomalaisella ohjeenkirjoitusperinteen ilmaisuin, joka on ainakin minulle aivan riittävä. Mitat voi laskea tiheyden ja silmukkamäärän perusteella.


Näissä lapasissa on hyvin yksityiskohtainen kuvio. Se erottuu parhaiten, kun muistaa kuljettaa kuvioväriä aina päävärin alta. Näin kuviovärillä nuelotusta silmukasta tulee pidempija se ikäänkuin nousee esiin ja kuvio erottuu hyvin.

Kirjassa on Eijan neulomat lapaset, tässä minun versioni. Pohjaväri on Louhittaren luolan Väinämöistä, mutta ajalta ennen värikarttoja. Se muistuttaa eniten sävyä 'Valaan laulu'. Kuvioväri on The Woollen Rabbit Harmony Sock - lankaa sävyssä 'New England Red'.  Lapaset löytyvät Ravelrystä täältä.