Hattu tonttuiluun

Joulunaikaan tulee tonttuolo. Sitähän pitää tietysti ilmentää myös ulkoisesti. Olen useampana vuonna kaivannut tonttuhattua, sellaista, missä oikeasti pysyisi pää lämpimänä, jos valkea joulu osuu Etelä-Suomeen.

Tyypillisesti havahdun tähän vasta siinä vaiheessa, kun pipo pitäisi olla valmis. Tänä vuonna yllätin itseni ja ennakoin.  Malli on Kate Daviesin Sixareen Kep, ja tietysti muokkasin sitä aika paljon. Suurin muutos on varmaan se, että neuloin koko hatun kirjoneuleena. Ja tietysti muutin värejä aika paljon :)

Lisätietoja kaipaavien kannattaa pistäytyä projektin ravelry-sivulla.Tuppiloreunuksesta taisi tulla liian löysä, kuin pelkäsin että siitä tulee liian tiukka. Puran sen ja neulon uudestaan, jonakin vuonna.

YYA-villapaita isälle

Lupasin jo huhtikuussa, että seuraavaksi postaan toivottavasti isän kirjoneulepaidasta. Ihan ei tuo lupaus ole pitänyt. Tässä se isän paita nyt kuitenkin on:

Kyseessä on ystävyys, yhteistyö ja avunanto -neule, koska isän puoliso värjäsi langat ja minä neuloin paidan. Kuvion päätimme yhdessä tekemieni mallitilkkujen perusteella. Tein paidan työväenopiston neulekonekurssilla, joten sain tähän apuja myös joko Johannalta tai Seija-Siskolta. Se, etten muista kummalta, kertoo siitä, miten kauan sitten paita valmistui. Ehkä se oli Seija-Sisko? Muistaakseni neule oli isän 63-vuotislahja. Se tarkoittaa, että paita valmistui 2011.

Paidan malli on otettu isällä olleesta, sopivan kokoisesta villapaidasta. Mittoja ei voinut ottaa, koska paita oli yllätys.

Merja värjäsi lankoja moneen otteeseen pitkin kesää erilaisilla kasveilla, sienillä ja jäkälillä. Ne piti saada riittämään ja siksi paidan etu- ja takapuoli ovat vähän erinäköiset. Hihoissa ja vartalossa on käytetty myös hieman teollisesti värjättyä tumman ruskeaa lankaa, koska resoreissa käytetty, kasvivärjätty lanka ei olisi riittänyt.

Tämä työn jälkeen päätin, etten enää koskaa neulo mitään sellaista neulekoneella, joka vaatii nelivärivaihtajan käyttöä. Jokainen väri on suurin piirtein erilaista pohjalankaa, ja ne luistivat neulekoneessa hyvin eri tavalla. Ärripureja lenteli, mutta lopputulos palkitsi.

punaiset juuret

Nostin ja pesin punajuuret ja laitoin kiehumaan. Äiti kuori, purkitti ja maustoi.

Shwook - kolmas kirjoneule putkeen

Työpaikan Suurin Pomo jäin eläkkeelle elokuun lopussa, ja neuloin hänelle tämän hatun. Malli on Hazel Tindallin Shwook. Nimi tullee siitä, että malli on suunniteltu tämän vuoden Shetland Wool Week -tapahtumaa varten.

Minä tietenkin vaihdoin langan ja värit ja neuloin muutenkin mitä sattuu. Eli, en tarkistanut tiheyttä (iiik!) ja luin ekan mallikerran väärin päin. No, se meni tasan silmukkamääriin, joten huomasin virheen vasta, kun sama mallikerta piti neuloa uudelleen.

Ei mitään käsitystä siitä, minkä verran lankaa kului. Pomon eläkebileet oli vikana työpäivänä perjantaina. Hattu poistui puikoilta torstaina, yöllä se pingottui puupään päällä ja perjantaiaamuna päättelin viimeiset langat. Tipalle meni.

Niin, ja loin ensin Tubular Cast On - menetelmällä resorin ruskealla. Kun pipo oli valmis, en pitänyt enää väristä, joten torstaina leikkasin resorin irti, poimin silmukat ja neuloin uuden resorin vihreällä. Ja lankahan siis on Ohut Pirkkalanka. Mun hattu löytyy räveltämöstä täältä.

Ruba'iyat Mittens - lisää kirjoneulelapasia

Kun joku into iskee, niin se iskee. Nämä kirjoneulelapaset valmistuivat helmikuussa. Malli on Ravelrystä löytyvä ilmaisohje Ruba'iyat Mittens. Suunnittelija on Heather Desserud ja ohje on englanniksi, mutta onnistuu huonollakin englannilla, kun vaan osaa lukea kirjoneulekaaviota.

Tosin, itse tein virheen ja toisessa lapasessa on pääväri ja kuvioväri väärin päin ranteessa.... Lisäsin lapaiin latvialaista palmikkoa, vai-mitä-se-nyt-on-suomeksi. Latvian braid englanniksi siis. Palmikko "osoittaa" oikeassa lapasessa vasemmalle ja päinvastoin.

Kirjoneulekohdat on neulottu 2 mm puikolla ja yksiväriset 1,5 mm.

Ohje on kirjoitettu sport-paksuiselle langalla (Knitpick telemark n 184 m = 100 g). Minulla on pohjavärinä Louhittaren Louhitar ja se on myös periaatteessa sport-paksuinen. metrimäärässä mitattuna Louhitar on jopa ohuempi ( 244m = 100 g), mutta se on tosi tömäkkää lankaa. Tällä tarkoitan, että Louhtar on tiiviin oloista lankaa, ja se toimii siksi speksejään paksumman langan tavoin. Vaikka neuloin lapaset hampaat irvessä tiukkaan, niin ne ovat hieman reilut. Näihin voisi neuloa vuorin, mutta ne ovat nyt kaverilla lainassa, olleet viime kevättalvesta.

Valitettavasti pohjavärin ihanan sähäkkä kellanvihreä ei toistu valokuvissa hyvin. Oikeimmin se toistuu alla olevassa kuvassa. Punainen on jotain punaista ohutta ( luokka 400m = 100g) lankaa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun neulon kirjoneuletta eri paksuisilla langoilla. Toistaiseksi se on onnistunut hyvin.

Ihana helle! - ja kirjoneulelapaset

Kerrankin kesäloma, jonka aikana minua ei palellut! Lomani alkoi samana päivänä, kuin helteet. Ihanaa. Tästä päästäänkin luontevasti tämän kirjoituksen aiheeseen eli kirjoneulelapasiin.

Suomessa on kesäkuussa julkaistu uusi hieno kirja: Sukupolvien silmukat. Sen tekijäremmi (Pia Ketola, Eija Bukowski, Leena Kokko, Anne Bäcklund ja  Sari Suuronen ) sekä julkaisija (Maahenki) tarttuivat isoon haasteeseen ja päivitti vanhoja karjalaisia sukka- ja lapasmalleja nykyneulojille ja -langoille. Aivan loistava teoa, jossa on paitsi yli 40 ohjetta, myös kasapäin kiinnostavaa historiaa.

Ravelrylinkki, linkki julkaisijan sivulle.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, mutta aivan puolueeton en ole. Ensinnäkin olen itse karjalaisesta kulttuurista kotoisin ja toiseksi, testineuloin kirjaa varten yhden lapasohjeen. Mitä tarkoittaa testineulominen? Ohjeen oikolukua. Sain Eija Bukoswskilta lapasten ohjeen ja lankaa (jota en käyttänyt) ja neuloin lapaset. Matkan varrella annoin palautetta siitä, onko ohjeessa virheitä, puuttuuko jotain oleellista tietoa, jonko siinä jotain turhaa, eteneekö ohje loogisesti tai voisiko jonkin asia ilmaista selkeämmin. Neuloin ensin yhden lapasen ja toisen lapasen ""korjatulla" ohjeella.

Koeneulomani malli ei ole kirjan helpoimpia, koska kuvioväriä pitää välillä kuljettaa työn taustalla aika monen silmukan verran.Kirjassa sanotaan, että koko on naisen, pieni. Se pitää paikkaansa. Jos neulot lapaset, sovita erityisesti peukaloa, jottei siitä tule liian lyhyt. Jos kirjassa on  joku huono puoli on se juuri tämä: koko on ilmastu naisen, miehen, naisen pieni jne. Varsinkin jenkkiohjeita neuloneet ovat tottuneet hyvin tarkkoihin ohjeisiin. Tässä kirjassa mennään suomalaisella ohjeenkirjoitusperinteen ilmaisuin, joka on ainakin minulle aivan riittävä. Mitat voi laskea tiheyden ja silmukkamäärän perusteella.


Näissä lapasissa on hyvin yksityiskohtainen kuvio. Se erottuu parhaiten, kun muistaa kuljettaa kuvioväriä aina päävärin alta. Näin kuviovärillä nuelotusta silmukasta tulee pidempija se ikäänkuin nousee esiin ja kuvio erottuu hyvin.

Kirjassa on Eijan neulomat lapaset, tässä minun versioni. Pohjaväri on Louhittaren luolan Väinämöistä, mutta ajalta ennen värikarttoja. Se muistuttaa eniten sävyä 'Valaan laulu'. Kuvioväri on The Woollen Rabbit Harmony Sock - lankaa sävyssä 'New England Red'.  Lapaset löytyvät Ravelrystä täältä.

Seaweed gone bad

Tässä maaliskuussa valmistuneet perussukat, Lanitium ex Machinan sukkalangasta. Aivan ihana väri, annoin tälle projektille nimen huonoksi mennyt levä. mmmm, herkullista. Luonnossa väri on tummempi, mutta vaalensin kuvaa, jotta siitä saa jotain selvää. Tämä Basic Sock -lanka on hyvä sukkalanka, tuntuu kestävältä.

Plutasin nämä sukat työmatkalla tällä viikolla ruovikossa. Kontio painui hetteikössä polveen asti mutaan. Sukat reppuun muovipussiin ja paljas jalka saappaaseen. Onneksi ei ollut aivan niin kylmä, että varpaat olisivat jäätyneet.brrr.

Kuulin eilen, että taloyhtiön julkisivuremontti, jonka piti loppua jouluksi, jatkuu tammi-helmikuulle 2015. Koska remppa alkoi vasta toukokuussa, ja jo nyt ollaan näin myöhässä, niin missä tilassa ollaan vuodenvaihteessa, kysyn vaan. Side note: töissäkin on remppa meneillään.

Talvisia kuvia huhtikuussa

Tein sisarelle pipon joululahjaksi. Siskon päässä sain pipon kuvattua helmikuussa, ja nyt jo blogiin. Sisaren mies juhli 40. syntymäpäiväänsä jo perinteeksi muodostuneella tavalla eli pilkkikisoilla. Kuten hyvin tiedetään, pilkkisäätä on kahdenlaista: -30 astetta pakkasta ja kova tuuli, tai sitten tämä meille osunut: räntää niin maan perkeleesti.

 Pipon malli on Norwegian Star Earflap Hat. Muokkasin sitä jonkin verran.

Tein tilapäisen virkkausaloituksen,aloitin kirjoneuleen monta kerrosta aiemmin kuin ohjeessa ja lisäsin pienet kirjoneulekuviot tähtikuvion molemmin puolin. Kun yläosa oli valmis, poimin silmukat tilapäisesta aloituksesta ja neuloin alaspäin aina oikeaa -neuletta tasona. Neuloin korvaläpät sileää kaksinkertaista neuletta (tilapäisestä aloituksesta alkaen) , jotta ne olisivat lämpimät ja tuulenpitävät.

Kun aina oikeaa reunusta oli kuusi kerrosta, päättelin sen ja jatkoin korvaläppia sukkapuikoilla, ensin toisen, sitten toisen (tietty). Kavensin läpät kolmeen silmukkaan, ja jatkoin tuppilonauhaa eli i-cordia sen verran, että ne saa solmittua leuan alle.

Lopuksi poimin nurjalla aina oikein -reunuksen yläosasta silmukat ja neuloin vuorin dropsin alpakasta. tupsun kiinnitin viimeisenä molempien kerrosten läpi, jotta vuori pysyy paikallaan.

Sisaren mukaan hattu on ollut lämmin. Harmaa lanka on cascade 220 ja valkoinen jotain varastosta löytynyttä villaa. Projekti löytyy myös Räveltämöstä: täältä.

 Kukaan ei saanut näissä kisoissa yhtään kalaa. Seuraavaan kuvaan liittyy vinkki aloitteleville pilkkijöille.

Näin lähellä rantaa meri on jäätynyt pohjaan saakka, eikä (realistisia) toiveita saaliista ole. Näiden kahden sinnikkyys oli kyllä ihailtavaa.

Seuraavaksi postaan toivottavasti isän kirjoneulepaidasta, joka on ollut valmiina vasta muutaman vuoden. Siitä sain otettua kuvat pari viikkoa sitten. Tää vauhti huumaa pään.

Keväänmerkkejä

maaliskuun viimeiseltä viikonlopulta:

Sireenissä on pulleat vihreät silmut

 

 Kuusama on lähtenyt kasvuun

 

lumikellot kukkivat

Ulla-kalenteri 2014

Verkkoneuleyhdistys Ulla täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta ja juhlisti sitä jo joulukuussa lähettämällä kalenterin jäsenilleen. Jokaiselle vuoden 2014 kuukaudelle on upouusi ohje, joista syyskuun on minun Miep-tyynynpäälliseni.

Äidin naapurit saattoivat  hieman ihmetellä, miksi minä loikin pelloilla kameran ja tyynyn kanssa.

Miep on saanut innoituksensa sänkipelloista, tummasta maasta ja syksyn viileän kirkkaasta, sinisestä taivaasta. Neuloin tyynyn ohuesta pirkkalangasta kolmesta syystä. Siinä on iso värikartta, se on hyvä lanka ja hyvin saatavilla. Langan voi toki korvata haluamallaan ohuella (n 350-400m/100g) langalla.

Tyynyssä on alareunassa vetoketju ja se on nelottu pyörönä alhaalta ylöspäin. Yläreunan voi joko silmukoida tai neuloa kiinni. Pellon ja taivaan välissä on kaksi kerrosta kirjoneuletta. Sen voi jättää pois, jos se tuntuu vaikealta. Se on kyllä myös helpoin mahdollinen tapa tutustua kirjoneuleeseen. Kalenterin muita hienoja malleja voi ihailla vaikkapa Ravelryssä.