5.8.14

Ihana helle! - ja kirjoneulelapaset


Kerrankin kesäloma, jonka aikana minua ei palellut! Lomani alkoi samana päivänä, kuin helteet. Ihanaa. Tästä päästäänkin luontevasti tämän kirjoituksen aiheeseen eli kirjoneulelapasiin.

Suomessa on kesäkuussa julkaistu uusi hieno kirja: Sukupolvien silmukat. Sen tekijäremmi (Pia Ketola, Eija Bukowski, Leena Kokko, Anne Bäcklund ja  Sari Suuronen ) sekä julkaisija (Maahenki) tarttuivat isoon haasteeseen ja päivitti vanhoja karjalaisia sukka- ja lapasmalleja nykyneulojille ja -langoille. Aivan loistava teoa, jossa on paitsi yli 40 ohjetta, myös kasapäin kiinnostavaa historiaa.

Ravelrylinkki, linkki julkaisijan sivulle.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, mutta aivan puolueeton en ole. Ensinnäkin olen itse karjalaisesta kulttuurista kotoisin ja toiseksi, testineuloin kirjaa varten yhden lapasohjeen. Mitä tarkoittaa testineulominen? Ohjeen oikolukua. Sain Eija Bukoswskilta lapasten ohjeen ja lankaa (jota en käyttänyt) ja neuloin lapaset. Matkan varrella annoin palautetta siitä, onko ohjeessa virheitä, puuttuuko jotain oleellista tietoa, jonko siinä jotain turhaa, eteneekö ohje loogisesti tai voisiko jonkin asia ilmaista selkeämmin. Neuloin ensin yhden lapasen ja toisen lapasen ""korjatulla" ohjeella.



Koeneulomani malli ei ole kirjan helpoimpia, koska kuvioväriä pitää välillä kuljettaa työn taustalla aika monen silmukan verran.Kirjassa sanotaan, että koko on naisen, pieni. Se pitää paikkaansa. Jos neulot lapaset, sovita erityisesti peukaloa, jottei siitä tule liian lyhyt. Jos kirjassa on  joku huono puoli on se juuri tämä: koko on ilmastu naisen, miehen, naisen pieni jne. Varsinkin jenkkiohjeita neuloneet ovat tottuneet hyvin tarkkoihin ohjeisiin. Tässä kirjassa mennään suomalaisella ohjeenkirjoitusperinteen ilmaisuin, joka on ainakin minulle aivan riittävä. Mitat voi laskea tiheyden ja silmukkamäärän perusteella.


Näissä lapasissa on hyvin yksityiskohtainen kuvio. Se erottuu parhaiten, kun muistaa kuljettaa kuvioväriä aina päävärin alta. Näin kuviovärillä nuelotusta silmukasta tulee pidempija se ikäänkuin nousee esiin ja kuvio erottuu hyvin.

Kirjassa on Eijan neulomat lapaset, tässä minun versioni. Pohjaväri on Louhittaren luolan Väinämöistä, mutta ajalta ennen värikarttoja. Se muistuttaa eniten sävyä 'Valaan laulu'. Kuvioväri on The Woollen Rabbit Harmony Sock - lankaa sävyssä 'New England Red'.  Lapaset löytyvät Ravelrystä täältä.





2 kommenttia:

  1. Ostin eilen tuon kirjan ja kun aloin tutkimaan että mitä kirjan malleja on neulottu, päädyin tänne sun blogiin. Mahtavia kirjoneuleita, etenkin tuon uusimman postauksen pipo! Olenkin etsiskellyt sopivaa pipomallia ja tuota voisi vakavasti harkita.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti, Nasti!

    VastaaPoista