Tämä yksinkertainen villapaita on neulottu Plucky Knitterin Primo Worsted -langasta. Sävy on Map Room. Kuvan nappasi työkaveri mandariinipalkkiota vastaan.
Malli on muokattu Hannah Fettigin ohjeesta Cap Sleeved Eyelet Top, joka on hänen Closely Knit -kirjassaan. Alkuperäisessä ohjeessa on eri lanka, lyhyet hihat ja enemmän pitsiä.
Lankaa kului noin 1100 m, neuletiheys oli 21 s ja 30 krs kymmenellä sentillä. Ravelryssä projekti löytyy täältä. Langassa on monta hyvää puolta: kaunis pinta, mallineule tulee hyvin esiin, mukavan tuntuinen neuloa ja pitää päällä, kauniit värit. Se on kuitenkin kallista ja siihen nähden nyppyyntyy aivan liian pian. Syynä lienee se, että langassa on 20 prosenttia kashmiria. Hyvin lämmin, myös.
Kun tätä seuraavaa, uudempaa neuletta vertaa ylläolevaan, huomaan, miten paljon väljyysvarat vaikuttavat siihen, miltä neule näyttää. Eli, ylläolevassa ei ole ollenkaan väljyysvaroja, siinä on jopa negatiivista väljyyttä (eli valmiin neuleen mitat ovat omia mittojani pienemmät).
Tässä Metsäpaidassa on väljyyttä, jotta alle mahtuu lisäkerroksia.Lopputulema on se, ettei minulla näytä olevan lainkaan vyötäröä. Sillä ei ole mitään väliä, koska tein neuleen nimenomaan metsäreissuja varten
Metsäneule on neulottu neulekoneelle työväenopiston kurssilla omalla ohjeella. Kirjoneulemalli on tyypillinen kotiseudulleni. Lähes samanlainen löytyy muun muassa Mary Oljen kirjasta Kirjokintaita, kuvat 47 ja 49. Metsäpaidan pohjalankana on Lang Yarnsin Jawoll Superwash ja kuviovärinä vironvilla Evilla 8/2 sävyssä A-76.
Paita on muuten hyvä, mutta hihojen yläosista tuli hieman naftit. Liian paksut hauislihakset, ilmiselvästi. Kaulus on suuri, jotta alle mahtuu poolopaita (ohutta merinovillaa, tietysti) ilman, että kuristuu.
Vironvilla on kivaa lankaa, mutta en tämän jälkeen aio neuloa sitä enää neulekoneella, ainakaan kirjoneuleena. Lanka on niin itseensä takertuvaa, ettei se kulje hyvin langanohjaimessa. (Sama ominaisuus tekee sen tietysti hyväksi, jos aikoo steekata eli leikata neulettaan). Hermot meinasi mennä. Läsnäolevien mukaan ehkä jopa menikin. Ainakin siinä kohtaa, kun huomasin touhottaneeni kolme hihaa.
Paita on lämmin ja ollut jo käytössä. Kuvassa oleva pipo äidin, tekijä on joku hänen tuttavansa tai työkeveri tai jomman kumman äiti. Tässä takakuvassa näkyy myös hyvin väljyys.Hiharesorit ovat vähän pitkät, mutta nekin voi kääriä kaksinkerroin ranteita lämmittämään.
En jostain syystä ole muistanut merkitä ylös lankamenekkiä. Ravelryssä malli löytyy täältä.
Olen näiden välillä ja jälkeen neulonut paljon värikkäämpiä neuleita. Niistä lisää, jahka jaksan taas puuhailla kameran ajastimen kanssa. Paraikaa puikoilla on ruskeat paraphernalia-sukat, oranssi palmikkoneule ja salainen testineule tuttavalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti