Tallinnan tuliaisia

Vietin itsenäisyyspäivää tänä vuonna Tallinnassa mukavassa seurassa. Matkaan lähti 12 innokasta neulojaa, ja tietojeni mukaan kaikki saatiin myös takaisin koto-Suomeen. Oli hauska yhdistää Ravelty-nimiä ja kasvoja yhteen.

Ensimmäinen pistäytymispaikka oli Karnaluks, sieltä piti ostaa lankaa siskon joululahjapipoon. Oli yllättävän vaikeaa löytää vaaleanharmaata worsted-paksuista ohjeeseen sopivaa lankaa, mutta sitkeä työ palkittiin. Ostin myös lankaa kevään koneneulontakurssia varten, tylsästi ohutta mustaa merinoa. Mutta koska ainoassa mustassa villatakissa on kyynärpäässä reikä ja hihansuut rispaantuneet, niin sen tilalle pitää tehdä uusi.

Karmaluksia vastapäätä olevasta Lõng ja Löngast -kaupasta ostin 250g tumman harmaa ohutta ihanuutta. 50% baby alpakkaa ja 50% baby merinoa, 700m/100g, kuka sitä nyt voisi vastustaa? Kyseinen putiikki sijaitsee lähes vastapäätä karnaluksia, myy mm. Noroa kartiolta ja ohutta shetlandin villaa. Viehättävässä putiikissa kannattaa pistäytyä.

Tallinnan joulutorilla tuntuu olevan joka vuosi samat kauppiaat. Glögi oli onneksi vahvaa ja maukasta. Ostin kolme lasipalloa ikkunaa koristamaan (yläkuvassa keskellä). Tuikkupallon on Muurlan. Viilukoristeet ovat Showroom Finlandin, ne olen hankkinut jo monta vuotta sitten, mutta niitä saa vielä. Lasiset tähdet olen ostanut joltain joulumarkkinoilta Suomesta pari vuotta sitten.

Mestarien pihalla on liki pakko käydä aina Tallinnassa vieraillessa. Nyt löysin keramiikkapuodista tämän mukin; se suorastaan huusi hyllyllä mun nimeä.

 Taustalla näkyy tämän vuoden jouluasetelma. Rakastan hyasinttien tuoksua.

Tämän tossu-ja-liivi -setin olen neulonut ystävän lapselle. Pelkäsin, että vauva kasvaa liivistä ohi ennen kuin ehdimme Hannan kanssa nähdä, mutta onneksi ei. 

Tossujen ohje on nykyään maksullinen, mutta liivin ohje löytyy englanniksi täältä. Lanka on Riihivillan krappivärjättyä Aarnia. Täältä löytyy tossut räveltämössä, ja liivi täältä. Tossuohje on kiva, olen neulonut sitä ennenkin. Sen ainoa ongelma on, että pääteltäviä langanpäivä on aika paljon. Liiviohje on helppo, nopea ja lopputulema aika söpö. Tässä toteutuksessa liikutaan mun henkilökohtaisen söpöysskaalan ylärajoilla, sydämen muotoiset napit ja kaikki....

Lankahan saattaa maailmasta loppua

Pari viikkoa sitten oli Tampereen käsityömessut.Olin siellä ystävän kanssa perinteisesti "mummobussilla". Bussiyhtiö siis järjesti kyydin pikavuoropysäkiltä Pirkkahallin eteen ja takaisin. Perillä oli neljä tuntia tehokasta shoppailuaikaa. Siinä ajassa saa rahaa tuhlattua, voin kertoa. Mukaan tarttui lankaa Titityyn, Hopeasäikeen ja Villavyyhdin tarjonnasta. Ostin myös poronsarvinapit, mutta ei niistä sen enempää - eikä itseasiassa kovin monesta muustakaan, koska osasta langoista pitäisi vielä saada tikutettua lahjoja jouluksi 2013. Äidin villapaitaan ei lankoja löytynyt, sen kanssa voi tulla kiire....

Tässä sen sijaan itsekäs heräteostos:

Viisi vyyhtiä Lanitium ex Machinen perussukkalankaa. Nämä lähti mukaan Villavyyhdistä. Oranssi sävy on nimeltään Single Malt ja monivärinen John Dee aka Doctor Destiny. Niistä tulee kaksivärinen Ursula Cardigan, vaikka kolmisäikeinen lanka olisikin kirjoneuleeseen kaksisäikeistä parempi. Silmukat asettuu kauniimmin, minulle on kerrottu. Ursulaan menee ohjeen mukaan julmetusti lankaa, pohjaväriä himpun enemmän kuin ostin. Katsotaan, katsotaan. Mutta tämän saa aloittaa vasta joulun jälkeen!

Kuten näkyy, väriterapia jatkuu.

Sukkia, väriä ja lahja

Viime postauksen teema jatkuu. Tässä viestissä esitellään siis vanhoja projekteja, mutta onneksi myös muuta. Ensimmäisenä Pagoda-hattu:

Nimensä hattu on saanut langan, Shibui Sockin, värin mukaan. Ohje on nimeltään Festival Cable Hat. Mukava ohje, ja langan sävyä on ihana. Muistaakseni ne kerrokset, jolla palmikon kierrot tehtiin, oli vähän haastavat silmukkamäärän ja tiukkojen silmukoiden vuoksi. Lisää projetkista löytyy Räveltämöstä. Tämä valmistui siis joulukuussa 2012. Shibui Sockhan myydään 50g vyyhdeissä ja yhdestä vyyhdistä ei saa hattua, vaikka muistaakseni lyhensin pipoa hieman ohjeeseen verrattuna.

Joulukuussa 2012 valmistuivat myös nämä joulusukat:

Näissä on lankana Louhittaren Luolan Väinämöinen. Punainen jäi yli äidin lahjasukista (ei kuvattu....) ja on ajalta ennen värikarttaa. Harmaan sävy on hämy. Sukat ovat vähän-kuin-peilikuvat: toisesssa on punainen kärki ja kantapää ja harmaa resori, vasemmassa punainen resori ja harmaat kantapää ja kärki. Nämä ovat ekat sukat, jotka neuloin Jenniltä Villavyyhdistä ostamillani 1.5mm sukkapuikilla. Ne ovat avanneet tällaiselle löysän käsialan omaavalle aivan uuden maailman. Valmiiden ohjeiden ("luo 80s") mukaan neulotuista sukista ei enää tulee järkyttävän suuria. Olen joka saanut aikaan liian pienet sukat.

Tästä päästäänkin kätevästi seuraaviin sukkiin:

Niina neuloi näitä Tour de Sockissa kesällä ja niistä tuli hänelle liian kapeat. Minä sain ne!!! Ja ne istuvat täydellisesti. Malli on nimeltään walking through the maze gardens, mutta minä nimesin ne juhlasukiksi. Jotenkin en usko, että itse saisin aikaiseksi sukkia, joihin tulee kymmeniä helmiä. Kiitos Niina! Projekti löytyy täältä.

Ja vielä toinen kuva (somat ovat, vai mitä):

Mulla on ainakin kolme villapaitaa valmiina ja kuvaamatta (mm. folded aivan ihanasta hopeasäikeen langasta) ja aika paljon muutakin, mutta tässä kuva työalla olevan villapaidan palmikkomallitilkusta.

Neulon paitaa ylhäältä alaspäin käyttäen Tuulia (Louhittaren Luola) TTS-metodia. Keskelle eteen tulee tuo palmikkoristikko, ja sen kummallekin puolelle ensin nuo kuuden silmukan palmikot (kuvassa oikealla) ja niiden ulkopuolelle vielä nuo kahden oikean silmukan minipalmikot (vasemmalla). Aivan noin paljon nurjaa väleihin ei tule, mutta tästä tilkusta sain laskettua tiheyden.

Lanka on taivaallisen ihanan pehmeää merino-angerosekoitetta. Ei paras lankatyyppi, jos haluaisi oikein selkeästi erottuvat palmikot mutta so what? Järkevä ihminen olisi myös ehkä aloittanut TTS-metodin kokeilun vaikka sileällä neuleella, mutta tässä osoitteessa ei sellaisia asu.

Beessin vastaisku

Näiden kahden neuleen valmistumisen välillä on noin vuosi. Värimaailma on kuitenkin häkellyttävän samankaltainen. Enkä edes eirtyisemmin pidä beigestä/vaalean ruskeasta/millä-nimellä-nyt-haluat-kutsua.

Tämä yksinkertainen villapaita on neulottu Plucky Knitterin Primo Worsted -langasta. Sävy on Map Room. Kuvan nappasi työkaveri mandariinipalkkiota vastaan.

Malli on muokattu Hannah Fettigin ohjeesta Cap Sleeved Eyelet Top, joka on hänen Closely Knit -kirjassaan. Alkuperäisessä ohjeessa on eri lanka, lyhyet hihat ja enemmän pitsiä.

Lankaa kului noin 1100 m, neuletiheys oli 21 s ja 30 krs kymmenellä sentillä. Ravelryssä projekti löytyy täältä. Langassa on monta hyvää puolta: kaunis pinta, mallineule tulee hyvin esiin, mukavan tuntuinen neuloa ja pitää päällä, kauniit värit. Se on kuitenkin kallista ja siihen nähden nyppyyntyy aivan liian pian. Syynä lienee se, että langassa on 20 prosenttia kashmiria. Hyvin lämmin, myös.

Kun tätä seuraavaa, uudempaa neuletta vertaa ylläolevaan, huomaan, miten paljon väljyysvarat vaikuttavat siihen, miltä neule näyttää. Eli, ylläolevassa ei ole ollenkaan väljyysvaroja, siinä on jopa negatiivista väljyyttä (eli valmiin neuleen mitat ovat omia mittojani pienemmät).

Tässä Metsäpaidassa on väljyyttä, jotta alle mahtuu lisäkerroksia.Lopputulema on se, ettei minulla näytä olevan lainkaan vyötäröä. Sillä ei ole mitään väliä, koska tein neuleen nimenomaan metsäreissuja varten

Metsäneule on neulottu neulekoneelle työväenopiston kurssilla omalla ohjeella. Kirjoneulemalli on tyypillinen kotiseudulleni. Lähes samanlainen löytyy muun muassa Mary Oljen kirjasta Kirjokintaita, kuvat 47 ja 49. Metsäpaidan pohjalankana on Lang Yarnsin Jawoll Superwash ja kuviovärinä vironvilla Evilla 8/2 sävyssä A-76.

Paita on muuten hyvä, mutta hihojen yläosista tuli hieman naftit. Liian paksut hauislihakset, ilmiselvästi. Kaulus on suuri, jotta alle mahtuu poolopaita (ohutta merinovillaa, tietysti) ilman, että kuristuu.

Vironvilla on kivaa lankaa, mutta en tämän jälkeen aio neuloa sitä enää neulekoneella, ainakaan kirjoneuleena. Lanka on niin itseensä takertuvaa, ettei se kulje hyvin langanohjaimessa. (Sama ominaisuus tekee sen tietysti hyväksi, jos aikoo steekata eli leikata neulettaan). Hermot meinasi mennä. Läsnäolevien mukaan ehkä jopa menikin. Ainakin siinä kohtaa, kun huomasin touhottaneeni kolme hihaa.

Paita on lämmin ja ollut jo käytössä. Kuvassa oleva pipo äidin, tekijä on joku hänen tuttavansa tai työkeveri tai jomman kumman äiti. Tässä takakuvassa näkyy myös hyvin väljyys.Hiharesorit ovat vähän pitkät, mutta nekin voi kääriä kaksinkerroin ranteita lämmittämään.

En jostain syystä ole muistanut merkitä ylös lankamenekkiä. Ravelryssä malli löytyy täältä.

Olen näiden välillä ja jälkeen neulonut paljon värikkäämpiä neuleita. Niistä lisää, jahka jaksan taas puuhailla kameran ajastimen kanssa. Paraikaa puikoilla on ruskeat paraphernalia-sukat, oranssi palmikkoneule ja salainen testineule tuttavalle.

oho, hups

otsikko viittaa siihen, että on mennyt aika kauan edellisestä päivityksestä. mä olen kyllä neulonut vaikka mitä, mutta jotenkin niiden kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Mä olen vaan kuvannut muiden neuleita muille.

Maailmalla on joku kurpitsansyöntijuhla ja meillä huomenna pyhäinpäivä. Mä lupaan, että seuraavan postauksen kuvituksena on lankaa jossain muodossa, eikä kissa. Tai ainakin joku käsityö.

yhdistä lanka ja malli

Tämä on aivan ihanaa lankaa, Lanitium ex Machinan kimallesukkalankaa sävyssä tapas. Sopivan mallin löytäminen sille on kuitenkin ollut haastavaa. Ekassa mallissa langan sävyvaihtelu peitti pitsikuvion, toisista oli tulossa liian pienet. Tämä kolmas malli näyttää toistaiseksi hyvältä.

oman elämänsä kulho

9/2005

4/2006

7/2010

Kesäksi bikinikuntoon eli Pikku-Hukka on laihdutuskuurilla.Nykytila on hieman tuota viimeistä kuvaa pulleampi. Kuten sisareni sanoisi, PH on hieman happamana.

Kevättä kohti, vaikka väkisin

Olen suuri harmaan ja ruskean ystävä, mutta keväällä iskee into saada elämään väriä. Tavoite on helpointa saavuttaa neuloen. Aloitin nämä käsivarrenlämmittimet pääsiäisenä ja ne valmistuivat tässä huhtikuun alkupäivinä.

 Malli on Veronik Averyn kirjasta Knitting 24/7, jonka lainasin kirjastosta. Se on nimeltään 1965 Arm Warmers. Mukava ohje, josta tosin muutin langan paksuuden, neulontatiheyden ja pituuden. Käytin Plucky Knitterin Primo Fingering lankaa, sävy on Cider Mill. Lankaa kului vajaa 60 grammaa. Ihana lanka, aivan ihana. Mutta langan pesu oli ilmeisesti jäänyt vajaaksi, koska ikinä koskaan ei mikään lanka ole värjännyt sormia neuloessa niin paljon kuin tämä.

Ohjeen mukaan "vartta" piti neuloa 8 tuumaa eli 20 senttiä ennen kämmenen pitsikuvioiden aloitusta. Se tuntui pitkältä. Neuloin 15 senttiä, ja pituutta on ihan riittävästi. Heti käyttöön! Nyt vaan tarvii hankkia paitoja, joissa on 3/4-hihat. Tässä mallissa oli minulle ihan uusi helmineulmalli, ikään kuin yhden- ja kahdenkerroksen helmineuleen välimuoto.

Olen myös ostanut lankaa :) Ostin taannoin Etsystä Tuulian (Louhittaren luola) ja Pirren (Hopeasäie) vuodenaikateemaisen lanka- ja ohjepaketin, ja unohdin sen tyystin. Ihmettelin, kun postiljooni toi pakettikortin, mitään ei pitäisi olla tulossa. Nämä ihanuudet sävyssä marraskuu siellä kuitenkin oli.

 

Ylläolevaan Tuulian värjäämään Väinämöiseen tuli Pirren hieno sukkaohje.

 

Tähän Hopeasäikeen Gold-lankaan taas tuli Tuulian suunnittelema pitsikauluri.

Tuo tummenpi harmaa on enemmän mua, mutta molemmat sävyt ovat todella kauniita. Vaalea siniharmaa taas sopisi vallan mainiosti pikkusiskolle. Eli, sukat mulle, kauluri siskolle!

kevät?!

kevät voisi jo tulla, mulla on uusi keväthattukin. Tämä on monella tapaa uusi aluevaltaus: luonnonvalkoista pitsiä. Malli on Melissa LaBarren skinner hat. Ruma nimi, mutta kiva malli. Myös helppo ja mukava neuloa. Alkuperäisessä ohjeessa on kolme pitsimallikerran toistoa, mä tein vain kaksi, koska en halunnut niin lörppää pipoa. Tää lörpöttää vain vähän. Yksi mallikerta on siis hieman vajaa kaksi lehtikerrosta korkea. Lisäksi muokkasin kavennuksia enemmän oman mielen mukaisiksi.

Tää malli on niin joutuisa tehdä, että tein myös ärhäkän pinkin version kissanhoitajalle.

Lankana tässä valkoisessa versiossa on Handmaiden Fine Yarn Casbah Sock. Aivan ihanan pehmeä. Itse en tästä langasta raatsisi sukkia tehdä. Pipolanka oli jämä aiemmin neulomastani huivista.

Tämän ja edellisen postauksen väliin on mahtunut mm. neuleretriitti päivölässä ja talviloma. Retriitissä oli jälleen kerran mukavaa. Hieno tapahtuma! Myin retriitissä vanhoja lankoja pois, jotta saatoin ostaa uusia tilalle. Mukaan tarttui muun muassa nämä Hopeasäikeen sukkalangat, josta aioni neuloa itselleni Folded-paidan. Alunperin tähän malliin tarkoittamani langat ovat jo muotoutumassa villatakiksi kera kissanappien.

BFF sukat ovat valmistuneet, ja olen aloittanut äidille sukat Lanitium ex Machinan kimallesukkalangasta. Suloisen pallon pyöritteli Ritvis ♥.

lankaa, lisää lankaa

Viime lauantaina Kieseleffin basaarissa helsingin keskustassa pidettiin Silmä, pisto, tikki, takki - käsityötarvikemarkkinat. Kävin siellä Niinan kanssa, ja toki siellä oli paljon muitakin tuttuja. Ketään ei varmaan yllätä, että ostin lankaa....

Handulta eli Ilona Korhoselta ostin vyyhdin merino-kasmirsukkalankaa, josta en ehkä raatsi neuloa sukkia, vaan pipon:

Lanitium ex Machinalta ostin kaksi vyyhtiä perussukkalankaa. Punaisesta tulee jotain äidille:

Toisen vyyhdin sävy on nimeltään Lothlorien, ja siitä tulee jotain ihanaa minulle (btw, LOTR on suosikkeja):

Peikonpojan pisteeltä mukaan tarttui vielä suloisia kissanappeja:

Minulla on Villa Laurilan ohutta, tiukkakierteistä sukkalankaa, joka on 100% suomenlampaanvillaa. Siitä tulisi mukava ja kevyt villatakki johon nämä napit sopisivat vallan mainiosti - ja kas, joku on tehnyt jo mallitilkunkin:

mitä seuraavaksi?

Sain juuri valmiiksi pienen huivin. Siitä lisää, kun saan sen kuvattua. Puikoilla on uusi keväthattu ja edelleen sukat. Yhden jo aloitetun paidan purin, kun siitä olikin tulossa jotenkin bläh. Mitä seuraavaksi? Ensin ajattelin neuloa Veera Välimäen folded-paidan, mutta ajattelemani lanka ei sovikaan siihen. Enkä halua ostaa uutta lankaa... Ensi viikonloppuna on Helsingissä kahdet käsityömessut (wanha satama & kieseleff), joten tuo päätös saattaa kyllä murentua.

Nämä Hopeasäikeen langat ostin viimeksi retriitistä, olisikohan nyt niiden vuoro neuloutua? Kuitu on BFL ja sävy ihana neulanen. Ehkäpä joku villatakki? Jotain pintaneulette? Taskut? täytyy miettiä---

The thing

"And that’s the thing about people who mean everything they say. They think everyone else does too."

Khaled Hosseini

Marika

Pikkusisko täyttää tänään 36. Onnea Marika! Jos pikkusisko on tuon ikäinen, niin munkin täytyy olla aikuinen :)

Tänään on

kaksi kuukautta siitä, kun ystävä menetti poikansa. Toivottavasti kevät tuo valoa.

sunnuntaiaamuna

on aikaa paistaa yksi lettu ja syödä se mustikkahillon kanssa. Idean ja reseptin sain äidiltäni. Tämä on tällainen yhdelle hengelle sopiva letun ja pannarin välimuoto. Tupla-annoksella saa kahden hengen hemmotteluaamiaisen.

Resepti:
1 muna
1 tl suolaa
1 dl maitoa (laitan joskus 1,5)
n. 3 rkl vehnäjauhoja
2 tl öljyä

Riko muna kulhoon. Sekoisa se haarukalla rikki, sekoita joukkoon suola ja maito. Lisää sekaan vehnäjauhot kevyesti vatkaten. Taikinan tulee olla hieman paksumpaa kuin tavallisen lettutaikinan, mutta ei pannaritasoa. Anna turvota muutama minuutti. Lisää taikinaan 1teelusikallinen öljyä. Paista  n 20-senttisellä pannulla, jolle olet lorauttanut hieman öljyä.

Jos teet tupla-annoksen, paista molemmat letut erikseen :)

Minä paistan lettuni molemmin puolin. Käännän sen, kun pinta on juuri sen verran hyytynyt, että letun saa hallitusti käännettyä. Jos letusta tekee liian paksun, se palaa helposti pohjasta, ennen kuin pinta on hyytynyt kääntämistä varten. Syö hillon/ sokerin/ marjojen kanssa.

I prefer...

I prefer winter and fall, when you feel the bone structure of the landscape - the loneliness of it, the dead feeling of winter. Something waits beneath it, the whole story doesn’t show.

Andrew Wyeth 

työnalla sukat

 Lankana äitipuffan sukka-puffa värissä kuuskajaskari. Malllina cookie a:n BFF. 1,5mm puikot (a loose woman).

No, oikeesti mulla on työnalla muutakin, mutta näistä oli kuva.

Viime vuoden satoa

Viime vuonna tapahtui kaikenlaista. Ehkä palaan siihen myöhemmin, ehkä en. Tässä kuitenkin muutamia raportoimattomia neuleita vuodelta 2012.

Tämä Vela oli testineule Miljaskalle. Kuvassa juuri yövuoron jälkeiseltä nukkumapäivältä herännyt äitini. Lankoina Handmaidenin Casbah Sock ja Seasilk. Huivi meni lahjaksi Anne-tädille.

Seuraavaksi sukat "kirjoneuletta". Lankana Tuulian Väinämöinen sävyssä hämy ja Noron Kureyon Sock. Kirjoneule lainausmerkeissä sen vuoksi, ettei näissä ole sen kummempaa kuviota, neuloin yhden silmukan vuorotellen eri langalla. seuraavalla kerroksella päinvastoin, if you know what i mean.

Nämä ihanaiset on myös Tuulian Väinänöistä, mutta väri ei ole värikartassa. Kaunein lanka koskaan.

Veera Välimäen Colour Affection -huivia on neulottu tuhansia, ja aiheesta. Minulla lankoita Shibuin sock (ruskea) ja Plucky Knitterin Primo fingering (sininen ja vihreä).

Neuloin huiviin myös peruspipon sileää. Tylsä kuin mikä, mutta olen käyttänyt paljon.

Olen neulonut muutakin, mutta jostain syystä into ei ole riittänyt kuvaamiseen. Kassotaan myöhemmin